maanantai 19. elokuuta 2013

kyllä kierrätyslaatikko tykkää musta

16. Koirankaulapanta, joka oli liian iso (ei kasvanutkaan koira enää isommaksi, vaikka oli ennustettu)

17. Kröhäm-lelu, josta en ole ikinä tykännyt

18. 2 taulua

19. Muistikirjavihkonen

20. Leimasin

21. Pussukkanyssykkä

22. Verhot


Paljon olen miettiyt kierrätyksen/myymisen etuja.

Myymisestä saisi vähän tuloja (jos menee kaupaksi), mutta sitä saa odottaa muutaman viikon, jolloin joudun tavaraa yhä katsomaan ja se pikkuhiljaa mulle kuiskailee, että pitäisin sen. rakastaisin sitä lisää.
Tavaraa ei ehkä saa kaupaksi tai siitä saa 1€ (rahaa sekin on!)
Nettiin kuvien/ilmoitusten laittaminen on ihan kivaa, mutta postitus on hirveää. Se masentaa mua täysin ja ahdistaa. Noudoistakin sopiminen on haastavaa ollut tähän mennessä.

Kierrätykseen/kavereille/yms tavaroiden mennessä, pääsen tavarasta heti eroon, eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä.
Muilla menee huonommin kuin mulla, joten onhan kierrätys tavallaan hyväntekeväisyyttä.
Kaverit ilahtuvat, kun saavat ilmaiseksi jotain tarvitsemaansa.
Postituksen tuska ja noutojen sopiminen... sitä ei ole!
Saa samalla liikuntaa, koska lähin kierrätyspiste sijaitsee 2km päästä kotoa.

Erittäin kalliit tavarat laitan myyntiin ja noudon. Muut saa lähteä kierrätykseen, vaikka jokainen euro auttais tätä taloutta, mutta tahdon enemmän tilaa kotiin. Tilaa hengittää ja elää ja tehdä muutakin kuin shoppailla lisää tavaraa kylillä, kun kotona ahdistaa tavarapaljous (enää ei tosin ahdista kotona, kun ennen kesää kannettiin säkkikaupalla tavaraa kierrätykseen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti