Lukuja sekä haaste

Velkaa jäljellä; 7 235, 39 €
Säästössä: 150€


Tänään on kp 6 ja ehkä vuosi 2014 tuo meille vauvauutisia. Toivottavasti myös kaikille muille halukkaille.

Haasteen säännöt:

    1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

    2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

    4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

    5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

    6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

Yksitoista asiaa minusta:

1. Minulla on aina ollut pitkä hiukset, vaikka aina olen halunnut lyhyitä hiuksia

2. Rakastan mekkoja, vaikka käytän niitä vain kotona

3.Olen ujo

4. Haluaisin leipoa joka päivä

5. Netflix on ihana!

6. En osaa olla tekemättä mitään, pelkkä makaaminen? ääh..

7. Haluaisin muuttaa omakotitaloon

8.  En omista ajokorttia

9. En meikkaa, hiuksia laitan harvoin. Sijoille mekkiä jne jne

10. Rakastan kaikkia eläimiä

11. En tiedä mitä haluan tehdä isona..

 

Kysymykset minulle:

1. Osaatko kokata?
- osaan, vaikka mies meillä yleensä kokkailee

2. Oletko ikinä pettänyt suhteessa?
- En.

3. Montako kertaa katsot peiliin päivän aikana?
- kunnolla katson? En koskaan..?
 Töissä tulee pakostakin vilkuiltua, kun ohi menee tai kotona hampaita pestessä..

4. Mitä rakastat?

- miestäni, koiriani. Netflixiä.

5. Hajuvetesi?
- vanilija tai omena

6. Oletko tuhlaaja vai pihi?
- tuhlaaja, valitettavasti. Yritän päästä eroon.

7. Lempivaltiosi?
En tiedä.

8. Pitkät vai lyhyet hiukset?
- Pitkät, lyhyet. Pitkät.

9. Pysytkö aikatauluissa?
- Viime tipassa paniikissa tulee tehtyä paljon asioita,
mutta pysyn aikataulussa onneksi

10. Ystävät vai perhe?

- perhe

11. Millä alalla olet?
- sosiaali- ja terveysala


En keksi kysymyksiä tai haasta ketään, koska en enää lue toisten blogeja oikeastaan.
Ennen seurasin yli 300 blogia eri aiheista, mutta pikkuhiljaa alkoi kaikki raskautumaan, saamaan pikkukakkosia ja isoja kolmosia.. Vähän jäi.

Minut haastoi: ikuinen odotus

Neitseellinen sikiäminen..

tai ainakin melkein tässä tarvittaisiin.

Molemmilla on joka vuosi joulukuu aivan törkeän kiirettä töissä ja ylitöitä pukkaa ja nehän ovat vain tervetullut lisä budjettiin.
Kova työnteko tarkoittaa aina sitä, että nähdään ehkä n. tunti päivässä toisiamme ja senkin tunnin yleensä toinen nukkuu.
Itse olen ollut paljon töissä 8-21, mies ollut töissä paljon 14-01. Siihen sitten vielä työmatkat päälle ja nukkuakkin pitäis. Niin ja syödä jossain vaiheessa ja ehkä tehdä jotain kotitöitä.

Eipä tarvi tässä kierrossa miettiä nippailuja tai miettiä, että jospa tärppäis.
Uus kierto alkaa jouluaattona. Että Hyvää Joulua vaan mullekkin. Punainen siitä ainakin tulee, tulispa myös valkoinen.

Huumorilla pitää elämä ottaa, muutenhan tässä hajoaisi pää.

Vastauksia

Kitupiikki vuorotteluvapaalla5. joulukuuta 2013 21.46

Onpa ikävää käytöstä nuo lapsiutelut. Ehkä yhden kerran voi kysyä mutta ei missään tapauksessa voi jäädä utelemaan. Monelle tuo on kipeä asia. Oletteko jo lapsettomuushoidossa? En tämmöistä livenä kysyis varmaan keneltäkään ellei olis tosi hyvät ystävät kyseessä. Mutta kai näin blogissa voi?

Kiitoksia kommentista :)

Kyllä mun blogissa saa mun puolesta kysyä asiasta kuin asiasta.
Yleensä asioista on helpompi puhua näin anonyymisti. Saa myös aikaa miettiä vastausta, kysymys ei tule puskan takaa ja siihen voi vastata silloin kun on aikaa. Ettei vastaus ole mikään "heitto", jota katuu myöhemmin.

Kyllä multa saa toisaalta livenäkin kysyä lapsettomuudesta yms, mutta sitten pitäisi hyväksyä se vastaus mitä annetaan. Kuten esim. miehen isän naiselle vastattiin alunperin, ettei ole perhesuunnitelmia vielä, niin asian olisi pitänyt jäädä siihen. Joillekkin ollaan kerrottu suoraan, että miksi niitä lapsia ei sitten ole. Tilannetajua ihmiset!
Inhoan sitä, kun lapsettomuudesta kerrotaan, niin niitä sääliviä katseita, surkutteluja ja pohdintoja selän takana sekä päin naamaa, että kummassa meissä se vika on. Ja kumpi tästä suhteesta lähtee lätkimään esimmäisenä, koska toisessa on jotain vikaa.

Ensimmäisen kerranhan me käytiin lääkärillä sen takia, ettei lasta kuulunut, kuin olimme n. 22.
Lääkäri vain ilmoitti, että ollaan niin nuoria, että odotellaan vuosi, kyllä se lapsi sieltä tulee. Eikä ollut mitään merkitystä, että lasta olimme jo yrittäneet n. 2v. (eka vuos meni tyylillä, tulee jos tulee. Toinen vuosi vakavemmin)

Vuoden päästä lääkärissä taas ja tutkittiin, ei mitään vikaa molemmissa. Lapsettomuus varmaan johtui vain siitä, että olin 30kg ylipainoinen (170/86 taisin olla silloin).. Nooh, sittenhän mä näännytin itseäni nälkään ja rääkkäsin itteni "normaaliksi".

Jälleen vuoden päästä lääkärissä, "ei mitään vikaa kummassakaan, odotellaan ja katsellaan vielä". Tästähän mä masennuin ihan täysin. Yksityisellä olis päässyt heti hoitoihin, mutta eihän meillä ollut varaa silloinkaan siihen. Alkoi mun loputtomalta tuntuva syksykierre.
Shoppasin järjettömästi tavaraa täyttääkseni tyhjiötä. Mies alkoi shoppailemaan myös kaikkea pientä, mutta kallista. Töiden jälkeen tuli lähinnä hilluttua nettikaupoissa tai istuttua sohvalla katsomassa leffaa herkkujen kanssa. Ja niitä herkkuja oli paljon! ja joka ilta jotain. Viikonloput meni aika sumussa molemmilla. Yritettiin jotain järkevää tehdä yhdessä, mutta ei siitä oikein mitään tullut, molemmilla oli vain niin paha olo.
Käytiin myös toisella lääkärillä, joka oli sitä mieltä, että jos eka lääkäri oli näin sanonut, niin sitten vain odotellaan ja katellaan..

Molemmat meistä tarvitsi jotain.. uutta alkua.
Joten muutettiin Helsinkiin, jossa jo molemmat kävivät töissä. Vuokrahan täällä on kalliinpaa, mutta kyllä me se toisaalta mielellämme maksamme, koska nyt tuntuu siltä, että ollaan saatu taas ote elämästä. Asiat kiinnostaa, kaverit kiinnostaa, omasta huolehtiminen kiinnostaa.

Käytiin nyt syksyllä 2013 täällä lääkärissä ja vastaanotto oli täysin toinen. Päästiin uusiin kokeisiin -ei mitään kaikki hyvin. Puhuttiin mun painosta hyvään sävyyn, mutta lääkäri ei pistänyt kaikkea painon syyksi, vaan otti meidät jopa vakavasti, vaikka painoa oli tullut melkein tuplat lisää.
Tehtiin hoitosuunnitelmia ja ruokavaliosuunnitelmia yms, vaikka laihduttaa osaan ihan itsekkin. Nyt on jälleen siihenkin motivaatiota, vaikka näännyttämään en enää itteäni ala.

Tammikuussa 2014 mennään taas lääkäriin katsomaan miten on mennyt ja lähdetään hoidoissa sitten eteenpäin.
Tuntuu hyvältä, että tää asia etenee.

Lukuja

Laina 1 jäljellä:   7 702, 21€
Laina 2 jäljellä:  Maksettu kokonaan tässä kuussa pois! whoop whoop!

Säästössä: 0,00 €

Loppuvuodelle rahaa on tasan 400€. Sillä pitää selvitä ns. "normis kuukausi", joulu ja uusivuosi..

Näillä mennään.

Olen mä täällä..

Häpeissäni kaikesta.
Pitänyt monta kertaa blogiin kirjoitella, mutta aina se on jäänyt.
En ole halunnut myöntää, kuinka paska olen ollut. Pakko se on vain myöntää, että pääsee eteenpäin, joten tässä tulee:

* Vietettiin miehen siskon nuorimman lapsen 2v synttäreitä. Siellä sain kuunnella 4h, kuinka itsekkäitä ollaan, kun meillä ei ole lapsia ja diipadaapaa. Kaikki vaan johtuu siitä, että ollaan itsekkäitä paskoja.

* Seuraavana päivänä käytiin miehen isän luona kyläilemässä ja tutustumassa isän uuteen naisystävään. Hyvin ties tämä nainen kaiken meistä, paitsi lapsettomuuden. Ja tämä nainen tinkasi monta, ihan vitun monta kertaa, että miksi me ei nyt olla vielä lapsia hankittu ja kuinka ollaan jo niin vanhoja ja itsekkäitä paskoja. (en vaan jaksanut alkaa taas uudelle ihmiselle kertomaan meidän lapsettomuuden faktoja)

* Noiden kahden päivän jälkeen lähdin shoppailemaan. Eli säästötilillä on tällähetkellä 0,17€ ja käyttötilillä 10€... No, hyvä puoli on se, että en tehnyt yhtään enempää velkaa, kuten yleensä olen tehnyt.

* Yks viikonloppu join pään täyteen ja filmi katkes. (mä en yleensä juo ollenkaan)

* Herkkua olen syönyt joka ilta. Eilen oli eka ilta taas ilman herkkuja ja huh huh mitkä vieroitusoireet.

* Tavaroita olen heittänyt muutaman pois, pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Yritän nyt ryhdistäytyä tässäkin asiassa.

* Viime kierrossa näin vahvoja unia siitä, että sain plussan raskaustestiin ja ultraaja kertoi, että kaksoset siellä on. Ja pyh! Muutaman tälläisen unen jälkeen alkoi vuoto. Nyt on kp 7 ja olen nähnyt pelkkiä painajaisia noiden vauvaunien jälkeen.

* Pongasin muuten tikuilla oviksen viime kierrosta, mutta eipä sillä näyttänyt merkitystä olevan.


Huomenna maksan laskuja, joten palataan noihin lukuihin silloin. Nyt lähden tonne vesisateeseen kävelemään. Rauhallista joulukuun alkua kaikille!

-Rakkaudella: epäonnistunut ja ilmeisen itsekäs yksilö-