muttei kiloja vastaan tai tavarapaljoutta.. ei edes rahojen riittämistä.
Taistelen tällähetkellä yksinkertaisesti mun elämästä. Helmikuussa se varmistui mitä marraskuusta asti tutkittiin.. oon parantumattomasti sairas. Keho tappaa ite itteään pikkuhiljaa sisältäpäin.
Kaikki tämä johtuu harvinaisesta geenivirheestä,joka ei yleensä edes oireile mitenkään,ihmiset joilla tää virhe on,ei edes koskaan tiedä omistavansa sellaista virhettä. .
Täällä taistellaan yhä.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
perjantai 12. joulukuuta 2014
torstai 4. joulukuuta 2014
Paljon olisi asiaa, mutta..
pelkään, että jos kerron koko stoorin, joku voisi mut tunnistaa. Äh. Omia harhakuvitelmia taas.
Mutta mutta.. mua nöyryytettiin töissä paljon, julkisesti, isolla joukolla. Yritettiin alistaa, huomauteltiin minkälainen mun pitäisi olla ja minkälaiseksi ne mut kuvittelee ja kuinka mun pitäisi nyt muuttua. Piilovittuiltiin ja vittuiltiin suoraan.
Kiitos.
Yhä enemmän tunnen itseni erilaiseksi.
Vääränlaiseksi.
Täysin turhaksi.
Kaamosmasennusta vai totuus?
ps. lainaa jäljellä himpun verran alle 2500e..
Koiralla on juoksuaika ja kahdella työkaverilla menkat ja mua vituttaa.
Mitäs olen tämmöinen vääränlainen maho ämmä, joka ei ansaitse mitään.
Mutta mutta.. mua nöyryytettiin töissä paljon, julkisesti, isolla joukolla. Yritettiin alistaa, huomauteltiin minkälainen mun pitäisi olla ja minkälaiseksi ne mut kuvittelee ja kuinka mun pitäisi nyt muuttua. Piilovittuiltiin ja vittuiltiin suoraan.
Kiitos.
Yhä enemmän tunnen itseni erilaiseksi.
Vääränlaiseksi.
Täysin turhaksi.
Kaamosmasennusta vai totuus?
ps. lainaa jäljellä himpun verran alle 2500e..
Koiralla on juoksuaika ja kahdella työkaverilla menkat ja mua vituttaa.
Mitäs olen tämmöinen vääränlainen maho ämmä, joka ei ansaitse mitään.
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Kun on kiire, niin on..
Paljon on ehtinyt tapahtua...
Meillä on aina joulunalla/vuodenvaihteessa todella paljon töitä (sama aika ja töitä x2 tai x3)
Noh, meillä kaksi otti loparit, joten se tietää työtilanteessa sitä, että siellä töissä saa melkein asua. Huoh.
Olemme myös muuttaneet, enkä voisi olla onnellisempi! <3
3vko ollaan nyt enemmän ja vähemmän asuttu tässä uudessa asunnossa ja voi että! Kyllä pitää sanoa, että tää asunto vetää pidemmän korren kaikessa verrattuna entiseen.
Asunto on myöskin melkein 500e halvempi, sijaitsee todella rauhallisella alueella, on tarpeeksi iso olematta kuitenkaan liian iso, täällä on lämmin (edellisessä kämpässähän ei patterit toiminut, eivätkä ne saaneet niitä 2v korjattua, joten talvisin sisälämpö oli max +10)
Myös tavara on vähentynyt huomattavasti ja voin sanoa, että tulee vieläkin vähenemään. Kaikki mitä ei oikeasti tarvi niin kiertoon! Turhaan säästää jotain kippokappokuppia 10kpl, koska tää on tullu siltä ja tää tältä ja tää nyt on ihan ruma, mutku lahjaks saatu ja merkkituote. pah!
Ainoa miinus tästä muutosta voisi sanoa, että rahaa on palanut (pakun vuokraus, molempien kämppien vuokraus, koska saatiin tää kämppä niin myöhään, että edellisen kämpän irtisanominen onnistui vasta marraskuun loppuun) joten suosiolla jätettiin yksi laina-erä tässä kuussa maksamatta. Sen pystyi hyvin tekemään, koska olen lainaa maksanut 3 erää "ennakkoon".
Veronpalautuksetkin tulevat kohta, joten niistä sitten "paikkaan" marraskuun erän. Kaikenkaikkiaan rahatilanne alkaa näyttämään jo hyvin postiiviselta.
Tässä lähellä on myös ihanat ulkoilumahdollisuudet (vihaan kaupunkien kaduilla "ulkoilua"), joten on tullut ulkoiltuakin paljon enemmän. Täysin positiivista saada lisää liikuntaa omaan elämään, vaikkei sillä muuta tarkoitusta olisikaan kuin pitää mielen virkeänä. Eihän sitä liikuntaa vielä paljoa ole, koska aika on todella kortilla töiden takia, mutta pikkuhiljaa lisäilee. Ennen oon alottanu aina ihan "hulluna", koska motivaatio on ollut todella korkealla, mutta viikossa-parissa oon kyllästynyt täysin, koska sohvalta --> himoliikkujaksi on tapahtunut liian nopeasti, eikä enää kiinnosta kun kokoajan pitäisi mennä kieli vyön alla. Omaan tahtiin tätäkin hommaa eteenpän.
Menkkoja ei näy eikä kuulu. Enkä ole raskaana.
En haluaisi soitella taas teroja käyttöön. Jos loppuvuoden odottelisi ja sitten taas gynelle ruinaamaan teroja ja kuuntelemaan kuinka mikään ei ole vialla. Siis, hyvähän se on, että mitään ei ole vialla, mutta voisi noi menkat jättää nämä "hyppykuukaudet" välistä ja tulla joka kuukausi tai sitten alkaa kasvattamaan sitä pientä ihmettä mun sisällä.
Totesin muuten pahimmassa muuttorumba-nälkä-väsy-itku-maailma.potkii.päähän- vaiheessa miehelle, että me joudutaan olemaan ikuisesti kahdestaan. Mies totes takas: "Eikä jouduta. Ehkä vielä hetken, muttei ikuisesti"
Odotan tyhjän sylin kanssa.
Meillä on aina joulunalla/vuodenvaihteessa todella paljon töitä (sama aika ja töitä x2 tai x3)
Noh, meillä kaksi otti loparit, joten se tietää työtilanteessa sitä, että siellä töissä saa melkein asua. Huoh.
Olemme myös muuttaneet, enkä voisi olla onnellisempi! <3
3vko ollaan nyt enemmän ja vähemmän asuttu tässä uudessa asunnossa ja voi että! Kyllä pitää sanoa, että tää asunto vetää pidemmän korren kaikessa verrattuna entiseen.
Asunto on myöskin melkein 500e halvempi, sijaitsee todella rauhallisella alueella, on tarpeeksi iso olematta kuitenkaan liian iso, täällä on lämmin (edellisessä kämpässähän ei patterit toiminut, eivätkä ne saaneet niitä 2v korjattua, joten talvisin sisälämpö oli max +10)
Myös tavara on vähentynyt huomattavasti ja voin sanoa, että tulee vieläkin vähenemään. Kaikki mitä ei oikeasti tarvi niin kiertoon! Turhaan säästää jotain kippokappokuppia 10kpl, koska tää on tullu siltä ja tää tältä ja tää nyt on ihan ruma, mutku lahjaks saatu ja merkkituote. pah!
Ainoa miinus tästä muutosta voisi sanoa, että rahaa on palanut (pakun vuokraus, molempien kämppien vuokraus, koska saatiin tää kämppä niin myöhään, että edellisen kämpän irtisanominen onnistui vasta marraskuun loppuun) joten suosiolla jätettiin yksi laina-erä tässä kuussa maksamatta. Sen pystyi hyvin tekemään, koska olen lainaa maksanut 3 erää "ennakkoon".
Veronpalautuksetkin tulevat kohta, joten niistä sitten "paikkaan" marraskuun erän. Kaikenkaikkiaan rahatilanne alkaa näyttämään jo hyvin postiiviselta.
Tässä lähellä on myös ihanat ulkoilumahdollisuudet (vihaan kaupunkien kaduilla "ulkoilua"), joten on tullut ulkoiltuakin paljon enemmän. Täysin positiivista saada lisää liikuntaa omaan elämään, vaikkei sillä muuta tarkoitusta olisikaan kuin pitää mielen virkeänä. Eihän sitä liikuntaa vielä paljoa ole, koska aika on todella kortilla töiden takia, mutta pikkuhiljaa lisäilee. Ennen oon alottanu aina ihan "hulluna", koska motivaatio on ollut todella korkealla, mutta viikossa-parissa oon kyllästynyt täysin, koska sohvalta --> himoliikkujaksi on tapahtunut liian nopeasti, eikä enää kiinnosta kun kokoajan pitäisi mennä kieli vyön alla. Omaan tahtiin tätäkin hommaa eteenpän.
Menkkoja ei näy eikä kuulu. Enkä ole raskaana.
En haluaisi soitella taas teroja käyttöön. Jos loppuvuoden odottelisi ja sitten taas gynelle ruinaamaan teroja ja kuuntelemaan kuinka mikään ei ole vialla. Siis, hyvähän se on, että mitään ei ole vialla, mutta voisi noi menkat jättää nämä "hyppykuukaudet" välistä ja tulla joka kuukausi tai sitten alkaa kasvattamaan sitä pientä ihmettä mun sisällä.
Totesin muuten pahimmassa muuttorumba-nälkä-väsy-itku-maailma.potkii.päähän- vaiheessa miehelle, että me joudutaan olemaan ikuisesti kahdestaan. Mies totes takas: "Eikä jouduta. Ehkä vielä hetken, muttei ikuisesti"
Odotan tyhjän sylin kanssa.
tiistai 7. lokakuuta 2014
Kenelle voisit avata suusi?
Tulin tänään töistä kotiin ja haistoin suklaantuoksun. Oksensin.
Töissä kun haistan kahvin, mua etoo ja usein oksennan.
Mies oli lähettänyt kaverille viestiä, että voisinko sittenkin olla raskaana, kun mua etoo/oksentelen, vaikka testissä ei näy mitään? (suloinen mies mulla <3)
Tein tänään viimeisen raskaustestin kaapista. Samaa tarinaa sillä oli tarjolla; " HV! Sä mitään raskaana ole, koskaan tule olemaankaan. Pääs on vaan sekaisin ja kehos kuvittelee tiesmitä oireita"
Kääntelin ja vääntelin testiä, jos vaikka edes se haamuviiva tulisi siihen.... ei.
Yksi ainoa viiva, joka kertoo, että testi on onnistunut, mutta sinä et.
Yksinäiset illat on pahimpia. Mies iltavuorossa, kaikki kaverit perheidensä/miestensä kanssa. Ei harrastuksia tiistaisin. Joskus sitä osaa nauttia omasta rauhasta, vain olla ja möllöttää tai puuhastella jotain mieluista. Tänään on vain ahdistanut ja ahdistaa yhä lisää. Netistä ei löydy juttuseuraa. Kellekkään ei voi soittaa tai txt " Mun sydän hajoaa lisää. En saa hengitettyä syvään. Mun suru on pohjaton"
Sen sijaan kaverit txt..
"Nyt se potkas".
"Onko egologinen puuvilla oikeasti parempaa?"
"Kuinka monta bodya on liikaa?"
"Mies ei pääse töistä ultraan mukaan"
"Mitäs jos musta tulee huono äiti?"
Vauvoja, lapsia ja raskauksia ja lisää lapsia. Voisiko joskus jotain muuta? Edes sen 2min?! Onhan se iso asia. Musta tulee varmasti samanlainen, jos tulen raskaaksi joskus.
Sitä vain lähettää kannustavia ja höpönöpö-viestejä takaisin ja tuntee olevansa yksin koko maailmassa.
Haluaisin lueskella blogeja, mutta ainoa mitä tunnen löytävän on "yllätysplussa", "yhyy, ollaan yritetty 2kk, mutta ei mitään. Mut hei, Nyt kolmannessa kierrossa on yllätysplussa. Luulin olevani lapseton ikuisesti."
Surullisia ja katkeria ajatuksia tänään, vaikka on mulla ollut hyvä päivä. Töissä oli kivaa ja hauskaa. Iltakin on ollut kuitenkin ihan kiva, on vain yksinäistä ja surullista ja tämä on ainoa paikka, jossa tästä voi puhua.
Mutta raha-asioihin sen verran, että velkaa on tällähetkellä aikalailla 3000€, joka tarkoittaa 6 maksuerää. Voiton puolella ollaan! :)
ps. söin tänään pussillisen karkkia. Ihan ite. Koko pussin.
Välillä heilutaan ja huojutaan, mutta kyllä se tästä. Nokka pystyy ja toivotaan, ettei hukuta vesisateella!
Töissä kun haistan kahvin, mua etoo ja usein oksennan.
Mies oli lähettänyt kaverille viestiä, että voisinko sittenkin olla raskaana, kun mua etoo/oksentelen, vaikka testissä ei näy mitään? (suloinen mies mulla <3)
Tein tänään viimeisen raskaustestin kaapista. Samaa tarinaa sillä oli tarjolla; " HV! Sä mitään raskaana ole, koskaan tule olemaankaan. Pääs on vaan sekaisin ja kehos kuvittelee tiesmitä oireita"
Kääntelin ja vääntelin testiä, jos vaikka edes se haamuviiva tulisi siihen.... ei.
Yksi ainoa viiva, joka kertoo, että testi on onnistunut, mutta sinä et.
Yksinäiset illat on pahimpia. Mies iltavuorossa, kaikki kaverit perheidensä/miestensä kanssa. Ei harrastuksia tiistaisin. Joskus sitä osaa nauttia omasta rauhasta, vain olla ja möllöttää tai puuhastella jotain mieluista. Tänään on vain ahdistanut ja ahdistaa yhä lisää. Netistä ei löydy juttuseuraa. Kellekkään ei voi soittaa tai txt " Mun sydän hajoaa lisää. En saa hengitettyä syvään. Mun suru on pohjaton"
Sen sijaan kaverit txt..
"Nyt se potkas".
"Onko egologinen puuvilla oikeasti parempaa?"
"Kuinka monta bodya on liikaa?"
"Mies ei pääse töistä ultraan mukaan"
"Mitäs jos musta tulee huono äiti?"
Vauvoja, lapsia ja raskauksia ja lisää lapsia. Voisiko joskus jotain muuta? Edes sen 2min?! Onhan se iso asia. Musta tulee varmasti samanlainen, jos tulen raskaaksi joskus.
Sitä vain lähettää kannustavia ja höpönöpö-viestejä takaisin ja tuntee olevansa yksin koko maailmassa.
Haluaisin lueskella blogeja, mutta ainoa mitä tunnen löytävän on "yllätysplussa", "yhyy, ollaan yritetty 2kk, mutta ei mitään. Mut hei, Nyt kolmannessa kierrossa on yllätysplussa. Luulin olevani lapseton ikuisesti."
Surullisia ja katkeria ajatuksia tänään, vaikka on mulla ollut hyvä päivä. Töissä oli kivaa ja hauskaa. Iltakin on ollut kuitenkin ihan kiva, on vain yksinäistä ja surullista ja tämä on ainoa paikka, jossa tästä voi puhua.
Mutta raha-asioihin sen verran, että velkaa on tällähetkellä aikalailla 3000€, joka tarkoittaa 6 maksuerää. Voiton puolella ollaan! :)
ps. söin tänään pussillisen karkkia. Ihan ite. Koko pussin.
Välillä heilutaan ja huojutaan, mutta kyllä se tästä. Nokka pystyy ja toivotaan, ettei hukuta vesisateella!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)