Kun on kiire, niin on..

Paljon on ehtinyt tapahtua...

Meillä on aina joulunalla/vuodenvaihteessa todella paljon töitä (sama aika ja töitä x2 tai x3)
Noh, meillä kaksi otti loparit, joten se tietää työtilanteessa sitä, että siellä töissä saa melkein asua. Huoh.

Olemme myös muuttaneet, enkä voisi olla onnellisempi! <3
3vko ollaan nyt enemmän ja vähemmän asuttu tässä uudessa asunnossa ja voi että! Kyllä pitää sanoa, että tää asunto vetää pidemmän korren kaikessa verrattuna entiseen.
Asunto on myöskin melkein 500e halvempi, sijaitsee todella rauhallisella alueella, on tarpeeksi iso olematta kuitenkaan liian iso, täällä on lämmin (edellisessä kämpässähän ei patterit toiminut, eivätkä ne saaneet niitä 2v korjattua, joten talvisin sisälämpö oli max +10)
Myös tavara on vähentynyt huomattavasti ja voin sanoa, että tulee vieläkin vähenemään. Kaikki mitä ei oikeasti tarvi niin kiertoon! Turhaan säästää jotain kippokappokuppia 10kpl, koska tää on tullu siltä ja tää tältä ja tää nyt on ihan ruma, mutku lahjaks saatu ja merkkituote. pah!

Ainoa miinus tästä muutosta voisi sanoa, että rahaa on palanut (pakun vuokraus, molempien kämppien vuokraus, koska saatiin tää kämppä niin myöhään, että edellisen kämpän irtisanominen onnistui vasta marraskuun loppuun) joten suosiolla jätettiin yksi laina-erä tässä kuussa maksamatta. Sen pystyi hyvin tekemään, koska olen lainaa maksanut 3 erää "ennakkoon".
Veronpalautuksetkin tulevat kohta, joten niistä sitten "paikkaan" marraskuun erän. Kaikenkaikkiaan rahatilanne alkaa näyttämään jo hyvin postiiviselta.

Tässä lähellä on myös ihanat ulkoilumahdollisuudet (vihaan kaupunkien kaduilla "ulkoilua"), joten on tullut ulkoiltuakin paljon enemmän. Täysin positiivista saada lisää liikuntaa omaan elämään, vaikkei sillä muuta tarkoitusta olisikaan kuin pitää mielen virkeänä. Eihän sitä liikuntaa vielä paljoa ole, koska aika on todella kortilla töiden takia, mutta pikkuhiljaa lisäilee. Ennen oon alottanu aina ihan "hulluna", koska motivaatio on ollut todella korkealla, mutta viikossa-parissa oon kyllästynyt täysin, koska sohvalta --> himoliikkujaksi on tapahtunut liian nopeasti, eikä enää kiinnosta kun kokoajan pitäisi mennä kieli vyön alla. Omaan tahtiin tätäkin hommaa eteenpän.

Menkkoja ei näy eikä kuulu. Enkä ole raskaana.
En haluaisi soitella taas teroja käyttöön. Jos loppuvuoden odottelisi ja sitten taas gynelle ruinaamaan teroja ja kuuntelemaan kuinka mikään ei ole vialla. Siis, hyvähän se on, että mitään ei ole vialla, mutta voisi noi menkat jättää nämä "hyppykuukaudet" välistä ja tulla joka kuukausi tai sitten alkaa kasvattamaan sitä pientä ihmettä mun sisällä.

Totesin muuten pahimmassa muuttorumba-nälkä-väsy-itku-maailma.potkii.päähän- vaiheessa miehelle, että me joudutaan olemaan ikuisesti kahdestaan. Mies totes takas: "Eikä jouduta. Ehkä vielä hetken, muttei ikuisesti"

Odotan tyhjän sylin kanssa.